Pride, puolesta tai vastaan ... jälleen

Share |

Sunnuntai 1.7.2018 - Jaana Ristimäki-Anttila


Olen aina pitänyt itseäni avarakatseisena ja sallivana yksilönä. Toisten ihmisten seksuaalinen suuntautuminen tai erilainen sukupuoli-identiteetti on ollut jokaisen oma asia. Nyt minusta on alkanut tuntumaan siltä, että avarakatseisuuteni määrä ei enää ole riittävä, vaan tullakseen hyväksytyksi, varsinkin heterona, pitäisi olla ja tehdä paljon enemmän. Mutta mitäs jos ei halua? Kulunut viikko on mennyt” pride-hengessä” eli koko Suomi on tanssinut ja marssinut sateenkaaren väreissä. Jos ei ole halunnut, niin sitten ei ole kuulunut joukkoon tai on leimattu suvaitsemattomaksi ja homopelkoiseksi. Pride on ihmisoikeustapahtuma, jonka tarkoitus on muistuttaa ihmisten samoista oikeuksista seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Jos tuohon listaan olisi lisätty vielä samat oikeudet ikään, ulkonäköön, sosiaalisuuteen, varallisuuteen, poliittiseen näkemykseen ja vastaaviin katsomatta, niin ehkä minäkin olisin innostunut. Seksuaalinen suuntautuminen ja nykyään myös sukupuoli ovat jokaisen henkilökohtainen asia, näin minä sen näen. Kenenkään kunnioitus ei kasva eikä herää kuitenkaan paraatien kautta, vaan itse ihmisten ajatusmaailman sisällöstä ja elämän aikana tehdyistä asioista. ”Erilaisuuden” hyväksyminen ei lisäänny ”perinteisiä arvoja” vähättelemällä.

Henkilön Jaana Kaarina Ristimäki-Anttila kuva.

Avainsanat: pride


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini