Väkivalta kodeissa ja kaduilla

Perjantai 14.9.2018 - Jaana Ristimäki-Anttila

Väkivalta kaduilla ja kodeissa näyttää vain lisääntyvän. Suomalaisissa kodeissa tapahtuva fyysinen väkivalta liittyy usein huumaavien aineiden käyttöön, mielenterveysongelmiin tai vääristyneeseen kuvaan itsestä tai lähimmäisistä.  Perheväkivalta ei kohdistu vain avo- tai aviopuolisoon, vaan myös lapsiin. Valitettavasti kaikki aikuiset eivät osaa, pysty tai uskalla lähteä väkivaltaisesta suhteesta, mutta jotkut lähtevät. Ensi- ja turvakodit täyttyvät eikä jokaiselle turvaa tarvitsevalle löydy paikkaa. Näiden auttavien käsien merkitys on valtavan suuri ja siksi niiden määrää tulisi lisätä. Psyykkinen väkivalta on kuitenkin yhtä pahaa ja aiheuttaa sekä aikuisille että lapsille jopa elämän pituisia vammoja. Jos aikuinen on narsisti tai muuten pahasuinen, niin tuhot perheenjäsenten itsetunnolle voivat olla erittäin suuria. Tämän väkivaltatyypin vuoksi lisääntyy jatkuvasti tarve erilaisille psykologeille, psykiatreille ja psykoterapeuteille.

Kasvavana ilmiönä näen myös maahanmuuton tuomat väkivaltaongelmat. Erilainen temperamentti, ihmisnäkemys ja sukupuolien eriarvoisuus korostuvat. Suomen lakien ja määräysten noudattamista ei koeta tärkeäksi, oman kulttuurin tavat ja arvot pysyvät vahvasti voimassa.  Nuoret miehet eivät kunnioita suomalaisia naisia eivätkä heidän oikeuksiaan. Maahanmuuttajanaiset puolestaan eivät halua tai voi samaistua uuden maan naiskäsitykseen, vaan heidän paikkansa katsotaan pääosin olevan oman kulttuurinsa mukaisesti kotona lapsia tekemässä, lapsia ja kotia hoitamassa. Myös heidän elämäänsä kuuluu perheväkivalta, mutta kuinka heidät saadaan avun piiriin, jos alistuminen kuuluu omaan kulttuuriin?

Katuväkivalta lisääntyy sitä mukaa mitä erilaisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi väestö muuttuu. Erilaiset temperamentit ja mielipiteet, arvot ja elämänkatsomukset lisäävät fyysistä väkivaltaa. Ihmismäärän ja kulttuurien erilaisuuden kasvaessa myös mielenterveysongelmat lisääntyvät sekä kantaväestöllä että maahanmuuttajilla. Miten siis valmistaudumme lisääntyvään väkivaltaan kaduilla ja kodeissa? Onko meillä työkaluja ennaltaehkäistä väkivallan lisääntymistä? Joudummeko pian tilanteeseen, jolloin lapsemme eivät enää voi leikkiä vapaasti puistoissa, naiset kävellä yksin kaduilla ja miesten on mietittävä tarkkaan millä alueilla liikkuvat? Onko meillä rahaa lisätä ensi- ja suojakotien määrää, poliisien vahvuuksia ja psykiatristen koulutuspaikkojen määrää?  Miten pystymme varmistamaan, että väkivallan aiheuttamat oikeuskäsittelyt ovat tasapuolisia ja millaiset rangaistukset ovat niin vaikuttavia, että väkivaltatilanteet saataisiin vähenemään? Millaisia työkaluja, osaamista ja oikeutta meillä on puuttua maahanmuuttajien perheväkivaltaan ja hoitaa seuraamuksia? Mistä me saamme rahat kaikkeen tähän?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perheväkivalta väkivalta ensi-ja turvakoti